perjantai 29.3.2024

VÄLIRAPORTTI | Liite 7
PELASTUSALAN TYÖTERVEYSLÄÄKÄRIT RY.
Saila Lindqvist-Virkamäki
Pelastushenkilöstön työssä selviytymistä selvittävä työryhmä

Asiakokonaisuus 3, käsittely 5.9.2005
Toimeksianto vahvistetun työsuunnitelman mukaan:

PELASTUSHENKILÖSTÖN TYÖKYKY
(”Työkykyisyyden” määrittely, seuranta, arviointi, kuntotestaukset, työkyvyn edistäminen)
Selvitetään nykyiset pelastushenkilöstön terveydentila ja fyysinen toimintakyky, seuranta, arviointi, kuntotestaukset, työkyvyn edistämisen menetelmät ja niiden kehittämistarpeet.
Selvitys koskee päätoimista, osa-aikaista ja vapaaehtoista henkilöstöä.
(Kohtia fyysinen toimintakyky ja työkyvyn edistämisen menetelmät ja niiden kehittämistarpeet käsitellään erillisesti)
...jatkuu

PSYYKKINEN TOIMINTAKYKY

Psyykkistä toimintakykyä arvioidaan alkutarkastusten yhteydessä ennen koulutuksen alkua psyko- logisissa testeissä. Tämä koskee yleensä ammattipelastajia.
Työuran aikana ei ole ollut systemaattista psyykkisen toimintakyvyn seurantaa tai toistaiseksi käyt- töön soveltuvia standardoituja menetelmiä, mitä kovasti on toivottu. Käytännössä psyykkistä tilaa on arvioitu terveystarkastusten yhteydessä, sairasvastaanottokäyntien yhteydessä tai joskus työpaikan aloitteen seurauksena. Esimiestyön merkitys korostuu tässäkin asiassa; esimies voi ensimmäisenä havaita työntekijässä muutoksen ja tarvittaessa ohjata asiaa eteenpäin.

Työterveyslaitoksella vuosina 1995-1996 toteutetun palomiesten terveys ja toimintakyky seuranta- tutkimuksen ensimmäisen vaiheen tuloksista (Lusa-Moser ym. 1997) psyykkisen toimintakyvyn ja työyhteisön toimivuuden osalta nousi esille seuraavaa: Hyvillä psyykkisillä voimavaroilla oli vaikutusta siihen kuinka palomiehet kokivat voivansa vaikuttaa asioihin työpaikallaan sekä käyttää tietojaan ja taitojaan monipuolisesti työssään, kuinka tyytyväisiä he olivat työhönsä sekä kuinka aktiivisesti he harrastivat liikuntaa. Näillä tekijöillä on tärkeä osuus työkyvyn ylläpitämisessä.

Osa palomiehistä myös koki, että työtä haittaavia näkemyseroja ei pyritä ratkaisemaan lainkaan tai ne ratkaistaan arvovaltaa käyttämällä. Osa erityisesti vanhemmista palomiehistä arvioi, ettei saa riit- tävästi opastusta ja koulutusta kaikkiin palo- ja pelastustehtäviin. Tämä tuli esille myös vastauksissa liian vaikeista työtilanteista, joita vanhemmat kokivat nuorempia useammin. Palo- ja pelastustyössä tehtäväalueet ovat laajentuneet viime aikoina merkittävästi. Erityisesti sairaankuljetustehtävät ovat yhä useammin päivittäisiä. Puutteita koettiin myöskin johtamistavassa sekä etenemismahdollisuuksien pienessä määrässä.
Tutkimusjoukko muodostui 632 palomiehestä, jotka vastasivat kyselyyn sekä vuonna 1996 että 1999.
Paineensietokyky arvioitiin merkitsevästi useammin heikommaksi seurantakyselyssä (heikompi: 20 %, parempi: 13 %). Selkein ero oli 34-43-vuotiailla. Vastaavasti muutos oli pienin nuorimmalla ryhmällä.

Palomiehet kokivat enemmän stressiä vuonna 1999 verrattuna vuoden 1996 arvioihin. Ikäryhmittäin ero oli suuri kahdessa nuorimmassa ryhmässä ollen merkitsevä 34-43-vuotiailla.
Hyviä psyykkisiä voimavaroja parhaiten ennustavassa mallissa merkitseviä ennustajia olivat tehokas liikuntaharrastus, hyväksi koettu terveys, hyvät tietojen hyödyntämismahdollisuudet työssä sekä tyytyväisyys elämään yleensä.
Mielialoista tarmokkuus oli vähentynyt merkitsevästi seuranta-aikana. Vastaavasti kielteisiin tuntemuksiin liittyvät mielialat olivat vahvistuneet edellisestä kyselykerrasta.

Tuloksien pohdinnassa tuli esille seuraavaa:

Muutokset psyykkisessä toimintakyvyssä
Muutokset psyykkisissä voimavaroissa, paineensietokyvyssä ja stressin kokemisessa olivat kaiken kaikkiaan melko vähäisiä. Muutosta tapahtui sekä parempaan että huonompaan suuntaan siten, että hieman useampi palomies koki psyykkiset voimavaransa ja paineensietokykynsä erittäin kuormittavissa palo- ja pelastustilanteissa heikommiksi. Myös stressin kokeminen oli lisääntynyt. Edellä mainittu voi osittain selittyä iän lisääntymisellä, koska poikkileikkaustutkimuksessa vanhemmat palomiehet verrattuna nuorempiin arvioivat voimavaransa ja paineensietokykynsä merkitsevästi nuorempia heikommiksi ja kokivat myös enemmän stressiä (Lusa-Moser ym. 1997a). Erityisesti 34-43-vuotiaat kokivat voimavaransa heikentyneen ja he myös kokivat, että työn vaikeat vaiheet olivat lisääntyneet seurannan aikana. Erityisesti useat työyhteisöön liittyvät tekijät ennustivat tulevia voimavaroja.
Psyykkisten voimavarojen heikentyminen voi osittain johtua myös fyysisen toimintakyvyn ja tervey- dentilan heikkenemisestä seurannan aikana, koska säännöllinen ja tehokas liikuntaharrastus ja hy- väksi koettu terveys olivat hyviä voimavaroja ennustavia tekijöitä.

Vaikka stressin kokeminen oli vähentynyt oli, se vuonna 1999 luonnollisesti selvästi vähäisempää kuin viimeisen palomieslakon aikana vajaalla miehityksellä työtä tehneet ovat ilmoittaneet (Lusa- Moser ym. 1998). Lisäksi ikä lisäsi stressin kokemista myös palomieslakon aikana.

Hyviä psyykkisiä voimavaroja ennustavat tekijät olivat odotusten mukaisia poikkileikkaustutkimuksen yhteyksien perusteella (Lusa-Moser ym. 1997a). Ikä ei kuitenkaan ollut merkitsevä riskitekijä voima- varojen heikkenemiselle. Psyykkinen toimintakyky on oleellinen työkyvyn edellytys. Hyväksi koettu terveys ja tyytyväisyys elämään ennakoivat hyviä psyykkisiä voimavaroja. Sen lisäksi useat työhön liittyvät tekijät olivat joko psyykkisten voimavarojen heikkenemistä suojaavia tekijöitä (tietojen ja tai- tojen käyttömahdollisuudet, runsaat mahdollisuudet vaikuttaa asioihin ja riittävä palaute omasta työs- tä) tai niiden riskitekijöitä kuten työtyytymättömyys, työn liiallinen vaikeus taitoihin nähden ja vähäi- nen sosiaalinen tuki työssä.

Mielialat ja itsetunto
Tarmokkuuden väheneminen kolmen vuoden seurannan aikana voi osittain johtua iän lisääntymisestä ja aktiivisen liikkumisen vähentämisestä. Lakon aikana tehdyn kyselyn perusteella 30 ikävuodesta lähtien voitiin havaita tarmokkuuden puutetta ja riski tarmokkuuden heikkenemiselle oli suurempi mitä iäkkäämpiä palomiehiä tarkasteltiin (Lusa-Moser ym. 1998).
Samassa tutkimuksessa vahvin yksittäinen tarmokkuutta vähentävä tekijä oli liikunnan puute. Vastaavasti iän lisääntyminen vaikutti osaltaan palomiesten negatiivisten mielialojen lisääntymiseen kolmen vuoden aikana. Lusa-Moserin ym. (1998) mukaan korkeampi ikä oli palomieslakon aikana riskitekijä negatiivisten mielialojen lisääntymiselle. Royn ja Steptoen (1994) mukaan palomiesten päivittäisillä stressitekijöillä oli syy-yhteys masentuneeseen mielialaan.
Palomiesten itsetuntoarvio oli keskimäärin hyvä ja parempi kuin teollisuustyöntekijöillä (Kivimäki ja Kalimo 1996). Ikäryhmittäin vertailtuna nuoremmilla oli ikääntyviä palomiehiä parempi itsetunto.
Nuorten palomiesten hyvä koulutus ja ammattitaito auttavat itsearvostuksen kokemisessa. Vastaa- vasti ikääntyvien palomiesten ammattitaito ei välttämättä ole pysynyt riittävänä kaikkiin uusiin palo- ja pelastusalan tehtäviin nähden. Ikääntyvät palomiehet kokivat nuorempia merkitsevästi useammin työssään vaikeita tilanteita ja myös, ettei opastus ja koulutus ollut riittävää kaikkiin palomiestehtäviin nähden (Lusa-Moser ym. 1997a). Kolmen vuoden seurannan jälkeen 50-vuotiaat kokivat, että sellais- ten tehtävien määrä oli lisääntynyt, joihin opastus ja koulutus oli riittämätön. Lisäksi heikentynyt fyy- sinen toimintakyky osaltaan vaikuttaa itsetunnon heikommaksi kokemiseen ja etenemismahdolli- suuksien ja järkevän urakehityksen puuttuminen ovat omiaan heikentämään itsetuntoa.

Muutokset työyhteisöön liittyvissä tekijöissä
Useissa työyhteisön ja yksilön työkykyyn vaikuttavissa tekijöissä koettiin tapahtuneen muutoksia seu-ranta-aikana. Koettiin muunmuassa, että esimiehen tuki ja palaute on vähäisempää ja työhön liittyviin asioihin pystyy vaikuttamaan vähemmän. Edellä mainittuihin muutoksiin vaikuttavat vallitseva auto-ritäärinen johtamisjärjestelmä ja organisaatiokulttuuri (Suomen Kuntaliitto 1998). Erityisesti yli 50-vuotiaat kokivat, että vaativia työtehtäviä, joihin opastus ja koulutus on riittämätöntä, oli enemmän. Vastaavasti 34-43-vuotiaiden mielestä työn vaikeat vaiheet olivat lisääntyneet eli palo- ja pelastusalan uudet, erityistä osaamista vaativat tehtävät kuormittavat eniten juuri tätä ikäluokka, jolla on pohjalla hyvä koulutus, riittävästi käytännön kokemusta ja riittävän hyvä työkyky.

Kriittisten tilanteiden jälkipuintia kartoitettiin kyselytutkimuksen osaraportissa V:
Kaikista vastaajista noin kolmella neljäsosalla (73% ja 76%) henkisesti erittäin kuormittavasta ta- pahtumasta mieleen tulevia ajatuksia ja tapahtumaan liittyvien asioiden välttelyä oli esiintynyt harvoin tai ei lainkaan. Valtaosa vastaajista (93 %) koki, että tapahtuma oli aiheuttanut reagointiherkkyyttä tapahtumaan liittyvissä tilanteissa harvoin tai ei lainkaan (kuva 6). Tapahtuma ei juurikaan ollut ai- heuttanut edellä mainittuja reaktioita usein. Ikäryhmittäin tarkasteltuna noin joka kymmenes yli 53- vuotias koki, että tapahtumasta tuli ajatuksia mieleen usein. Ero ei ollut kuitenkaan merkitsevä.
Tapahtuman välttelyä sekä reagointiherkkyyttä tapahtumaan liittyen oli vanhemmilla palomiehillä ollut merkitsevästi nuorempia useammin.

Vastanneista palomiehistä 90 (13%) oli osallistunut ulkopuolisen tahon järjestämiin jälkipuintitilai- suuksiin. Yksilöllistä ammattiapua kuormittavan tapahtuman johdosta oli saanut 8 vastaajaa. Heistä 5 palomiestä oli osallistunut myös jälkipuintitilaisuuksiin.
Kuormittavimmasta tapahtumasta aiheutuneiden tuntemusten ja reaktioiden määrässä ei ollut merkit- sevää eroa jälkipuintitilaisuuksiin osallistuneiden ja osallistumattomien välillä.
Tuntuvasti yli puolet (62%) koki järjestetyn jälkipuinnin hyödylliseksi. Noin joka kymmenes (13%) ar- vioi tilaisuudet hyödyttömiksi. Vastauksissa ei ollut ikäryhmittäisiä eroja.
Yksilöllistä ammattiapua saaneista kukaan ei pitänyt jälkipuintitilaisuuksia hyödyttöminä ja puolet piti niitä erittäin hyödyllisinä. Kolme neljäsosaa (76%) jälkipuintitilaisuuksiin osallistuneista palomiehistä aikoi osallistua niihin myös tulevaisuudessa. Lähes vastaava määrä (71%) kaikista kyselyyn vastan- neista aikoi tarvittaessa osallistua tilaisuuksiin tulevaisuudessa.
(Lähde: Punakallio A, Lusa-Moser S 1999: Eri-ikäisten palomiesten terveys ja toimintakyky: Kolmen vuoden seuranta-tutkimus. Muutokset palomiesten psyykkisessä toimintakyvyssä ja työyhteisöön liittyvissä tekijöissä vuosina 1996-1999 sekä psyykkisiä voimavaroja ennustavat tekijät, kyselytutkimus, Työkykyä ylläpitävä toiminta palo- ja pelastuslaitoksissa, kyselytutkimus)

Psyykkisen toimintakyvyn tukena ovat siis mm. hyvä johtaminen ja esimiestyö, palautteen saaminen, vaikutusmahdollisuudet, kehityskeskustelut, toimiva debriefing-defusing -järjestelmä sekä työnohjauk- sellinen toiminta.
Tilastojen mukaan työkyvyttömyyseläkkeiden toiseksi yleisin syy ovat psykiatriset sairaudet. Psyyk- kiset tekijät voivat olla osaltaan myötävaikuttavina tekijöinä myös muissa työkyvyttömyyksissä. Psyykkisen toimintakyvyn seurannan kehittäminen ja psyykkisten sairauksien varhainen diagnostiik- ka ja hoito ovat tämän mukana jatkossa keskeinen painopistealue.

Terveystarkastuksia koskevia kehittämistarpeita
  • Yhteneväisen käytännön toteutus koko maassa savusukeltajilla, työsuhteen muodosta riippumatta
  • Sopimus- ja vapaapalokuntien savusukeltajien/sammutusmiesten lakisääteisten tarkastusten järjestäminen ja vastuukysymysten määrittäminen
  • Aiheesta tiedottaminen kattavasti
  • Aluepelastuslaitosjärjestelmä voisi mahdollistaa systemaattisen tiedonkulun ja systemaattisen tarkastuskäytännön järjestämisen
  • Fyysisten toimintakykytestien käytäntö vaikuttaa hajanaiselta ja olevan osin ei-ammattilaisten vastuulla- testauksen järjestämisen tulisi tapahtua ainakin konsultoimalla työterveyshuollon ammattihenkilöitä ja asiantuntijoita
  • Tasapainonhallinta yksi fyysisen toimintakyvyn edellytys, mm. korkealla työskentely, asian seuraaminen nykyistä tehokkaammin muun toimintakyvyn testauksen yhteydessä.?
  • Arviointikäytäntöjen kehittäminen koskien muita pelastusalan työtehtäviä
  • Muiden turvallisuusalojen tehtävien edellytysten selvittäminen kysymyksen asettelulla: voisiko niitä liittää urakiertosuunnitteluun
  • Terveystarkastusten pohjalta paremmin yhteenvetoja johdolle suunnittelun apuvälineeksi
  • Urakehityksen ei-lääketieteellisten esteiden voittaminen (esim. varhaisen täydennyskoulutuksen alkamisen puute. Palkkausjärjestelmä.)
Työkyvyn edistämisen menetelmät ja niiden kehittämistarpeet
(aihetta käsitellään laajemmin asialistan kohdan 6 yhteydessä)
    Seurantatutkimuksessa "Eri-ikäisten palomiesten terveys ja toimintakyky" saatiin seuraavat johtopäätökset:
  1. Fyysisen toimintakyvyn sekä koetun työkyvyn iän mukainen heikkeneminen sekä iän myötä lisääntyvät oireet ja sairaudet on otettava huomioon palomiesten urasuunnittelussa jo alusta alkaen ja erityisesti 40 ikävuoden jälkeen: On oleellista suunnitella palo- ja pelastusalalle sellaisia työ- ja urakehitysvaihtoehtoja, jotka eivät edellytä savusukelluskelpoisuuden vaatimaa terveydentilaa ja kuntoa.
  2. Säännöllinen ja tehokas liikunnan harrastus ja terveelliset elintavat olivat yhteydessä hyvään fyysiseen toimintakykyyn ja terveyteen. Liikunnan on oltava säännöllistä ja tehokasta koko työuran ajan. Lisäksi olisi syytä kiinnittää huomio erityisesti vanhempien palomiesten ravintotottumuksiin, alkoholin käyttöön ja muihin terveellisiin elintapoihin.
  3. Käytössä olevat fyysisen työkyvyn arviointimenetelmät olivat yhteydessä itse arvioituun fyysiseen työkykyyn. Testien ennustearvon määrittäminen edellyttää seurantatutkimuksesta saatavaa tietoa.
  4. Huomattava osa vastaajista koki, että työtä haittaavia näkemyseroja ei pyritä ratkaisemaan lainkaan tai ne ratkaistaan arvovaltaa käyttämällä. Työyhteisön ja yksilön työkyvyn kannalta keskustelevan ja uusia ennakkoluulottomia mielipiteitä huomioonottavan työkulttuurin kehittäminen palo- ja pelastusalalle on ensiarvoisen tärkeää.
  5. Suuri osa erityisesti vanhemmista palomiehistä koki saavansa riittämättömästi opastusta ja koulutusta. Puutteita koettiin myöskin johtamistavassa sekä etenemismahdollisuuksien pienessä määrässä. Nämä psykososiaaliset tekijät myötävaikuttavat vajaakuntoisuuden ja työkykyongelmien kehittymiseen. Ammattitaidon jatkuvaan ylläpitämiseen ja henkilöstö-johtamiseen liittyvien tekijöiden kehittäminen pitäisi ottaa painopistealueeksi palo- ja pelastusalalla.




© Pelastusalan Toimihenkilö Liitto 2003 - 2011